Anna - Onnenkeksi
Rakkausrunoja

Osallistimme ihmisiä kirjoittamaan ja lähettämään meille rakkausrunoja. Yhteistyössä lavarunouden maestro Harri Hertell, Mummodisko ja Onnenkeksi Oy. Kyseisiä runoja luettiin 18.11.2020 puolentoista tunnin ajan Facebook-livessä. Runojen lähettäjät olivat iältään 20-95 vuotiaita henkilöitä ympäri Suomea. Runot ovat satunnaisessa järjestyksessä. Ensimmäisen runon alla myös tallenne Facebook-livestä.
Kiitos ja olkaa hyvä,
Anna/Onnenkeksi #keksisminpuolesta
Ursula Anttila-Halinen kun valo piirtää varjoja tai sade lankeaa kun aamu tuoksuu lumelta tai kuu katoaa muistan sinut tuuli kääntää uuden sivun meidät erottaa laulakaa kaikki linnut kukat tuoksukaa loistakaa kaikki tähdet lähteet soliskaa hänelle joka on unohtanut (Kiitos itselleni videon aloituskuvan ilmeestä Anna/Onnenkeksi Oy)
Ville Kumpulainen --- Olet enkeli Otat minut kiinni kiedot lohdullisen lämpimän untuvan suojaan kun olen leijaillut liian kauas kylmään avaruuteen ajatellen sinua --- Silkkinauha siron nilkkasi ympärillä kiemurtelee keinutellessa kuin käärme joka ei ensipuraisustaan hellitä Ravistelet, puistelet, pyörittelet saat sileän seuralaisesi vain sitovampaan solmuun Juokset kuin se mitään auttaisi kaadat karkumatkallasi huonekaluja perässäsi Katson kompurointiasi vahingoniloisena kunnes nauha kiristyy, jalka nytkähtää altani ja muistan olevani lempeän kahleen toisessa päässä --- se oli ihan kaunis ajatus kipinä kuittikukkasia ravintolapöydässä nauru, joka viivyttää seuraavaa elämän keveys pään yli pyyhkäisevä sadekuuro syvälle pisteleviä pisaroita ensisuudelma paita, jota kuoria nähdäksesi hehkusi korva, johon kuiskata "niin minäkin sinua" kesähäät tammen varjossa oppisimme kyllä sietämään sukulaisiamme tai välttelemään kuinka vain lapsia tuvan töminäksi keskeneräisiä äitienpäiväkortteja kevätjuhlista sukuvika samalla paatoksella minäkin rakastaisin viimeisen päälle valmistellen tahtoen sinulle vain täydellistä kunnes taas muistuttaisit hyväksyväsi riittämättömyyteni harmaantuvat hiukseni romuttuvan ryhtini rapistuvan kuoreni ajan jäljet mietin, miltä näyttäisimme ryppyisinä kiikkutuoleissamme mitä sanoisimme viimeiseksi kohtaisimmeko vielä senkin jälkeen se oli ihan kaunis ajatus kunnes suuni avasi minut Kotiverkkarit – Mervi Lakkala Entä jos kireä pipo onkin asevyö? Ydinaseelle. Oma napa napalmilla täytetty. Sotarikosoikeus lähitaistelun vahvin ase? Entä jos selustan varmistus aselepoon sisällisodan syy? Sytytyslanka lampaanvillaa, kutimet valmiit pipoon seuraavaan. Entä jos virkkaan varovasti pitsiverkkarit. Pienestä lankakerästä kotikäyttöön? Enkä vaatisi riisumaan. Purkautuisiko? ISOÄITI – Pirjo Piippola Miten somasti pienet jalat tepsuttaa kädet kohti syliä ojentaa silmissä niin katse avoin huulilla myös hymy samoin. Kostea suukko poskelle moiskahtaa kädet kaulaa puristaa. - Mummi, mummi, mummi tuli hetkessä siinä sydän suli. Polvien vielä notkuessa sydämen aivan pakahtuessa tunnen valtavaa riemua siitä kuvailemaan eivät sanat riitä että isoäiti olen vaan ja lapsenlastani tavata saan. Sitä riemua ja iloa mi syömmessäin tunnen ei arvata saata kukaan muu. Kun saanut on osakseen sellaisen onnen ei hymyämättä voi olla suu. Rakkausruno - Tony Z. (Attendo Joenranta, Sipoo) Rakas lapseni. Miten menee? Olet kultainen. Tunne syvä ja ikuinen. Mietin missä kuljet koulutien? Leikkipuistoon sinut vien. Ei ikävä koskaan kuole pois. Vain halaus helpotuksen tois. Pirjo Leppänen Kun sinuun rakastuin en voinut tietää on kulku elonpolun kanssas vaikeaa. Mutt paljon rakastain niin paljon sietää vaikk vaikeuksissa melkein ilon unohtaa. Niin kauan odotin niin kauan toivoin sä kypsyt ihmiset myös toiset huomaamaan. Itseni kadotin niin alas taivuin ain tarpeistani vuoksesi sun luovuin vaan. En jää sun luokses kaiken jo tein sun vuokses en jää sun luokses nyt yksin jäät. En jää sun luokses kaiken mä aina vuokses tein se ilon multa vei. Nyt polun keveän pois luotas kuljen en silti ajatuksin pahoin muista sua. Aikamme ihanan sydämeen suljen ja toivon että myöskin samoin muistat mua. nr 2 ; Unessain minä soitin sinulle ja vihdoinkin sinä vastasit minulle.Siinä unessa me tavattiin ja juteltiin ja suudeltiin. Unessa olit vielä kerran minun. Ja minä - minä olen aina sinun. Kun heräsin painoi rintaa raskas suru sillä sinä olit hän jota kutsuin nimellä Muru. J. Ollila (@haikujahetkesta) Sinun piti lukea, ei kokeilla; jaksaisitko kantaa minua, sinun piti lukea, siihen tenttiin; mutta kokeilimme, jaksaisitko siirtää minut päältäsi pois, jos kuolisin kesken seksin, sinun piti lukea, muttet halunnut. Lähestyit, katsoit minua ilkikurisesti, tulit kohti sarvet otsalla, ja pyörimme pitkin sänkyä, tömähdimme, kolahdimme, pyllähdimme lattialle. En saa enää henkeä, räkä lentää nokasta, katsot minua syvemmälle silmiin hetki hetkeltä, vastalauseeni; muuntuu hiritykseksi, nauruksi, hervottomaksi hapen haukkomiseksi, juoksen perääsi, perääsi, perääsi, jos vaikka sinulla, olisi hengitykseni. Sitä paitsi, sinun piti lukea! Ja luetkin! Pakotan, kiskon sinut kirjan eteen, jatkamme, tappelua kuin 8-vuotiaat, ja taannumme aina vain alemmas, kun se tekee meistä vain onnellisia, kaikki se, hirnuminen, kihittäminen, hepulointi, rakkaus. KEHYSTÄN SINUT - JARKKO ORAHARJU Katseeni kehystää sinut On olemassa tämä puisto, jossa olet Siellä puut, jotka ovat lehdissään. Jotka kuin nousseita juuri sinun ympärillesi. Puissa häiritseviä lintuja, mutta ne eivät tule tähän hetkeen pääosaan. Siinä on penkki, joka tuli luoksesi. Se antoi sinun nyt hetken levätä. Tässä olen minä, joka näen sinut. Sinä liityt minun elämääni. Minä näen sinut, ja tässä hetkessä kehystän sinut. Sanon sinulle: rakastan sinua. EIKKA SUOMINEN Tulin elämääsi tosissani. Tulin vakavissani ja päättäväisesti. Hivuttauduin määrätietoisesti. Valuin joka raosta kuin vesi, varovasti puron lailla solisten – en tulvimalla. Täytin kaikki mahdolliset hetket. Käytin liki kaikki mahdolliset keinot. Kyynärpäitä en käyttänyt. En uhkaillut. En kiristänyt. En lahjonut. Tyhjin käsin tulin. Itseni toin. Toivoin, että huolit. Aamupalan jälkeen kellahdimme vielä sängylle. Silitän sinua. Murusessani on näkkärin murusia. LENTOTUNNIN AIKA - Random Lee 2011 TUNTEE TUULI TUNTEENI SUA KOHTAAN PÖLYT PÄIVÄN PUHALTAA POIS, KOTIIN JOHTAA SINUT SYLIINI OTTAA SAAN, HALATA JA SUUKOTTAA KULTASENI SIIHEN VOIT SÄ NUKAHTAA ON LENTOTUNNIN AIKA, PAINA PÄÄSI KYYNÄRÄÄN HELLYYS HETKEN TUUDITTAA, EI PÄÄSTÄ SYLISTÄÄN LENTOTUNNIN TAIKA, PIAN PEITON LÄMPIMÄÄN TYYNY KUTSUU UKKUJAA NÄIN UNEEN LENNETÄÄN TUNTEE TUULI TUNTEENI SUA KOHTAAN UNEN HARSOON MUKAAN HOPEAANSA HOHTAA ÄLÄ PELÄSTY KULTANI, HIPAISU NENÄNPÄÄLLÄSI OON VAIN MINÄ, TUUN VAHTIMAAN SUN UNEESI Hanna Huotari 1 Rakennan meille majan jossa ei ole lattiaa suureen puuhun juuret ovat sen nousseet ilmaan Yletytään tähtiin sormenpäillä hipaistaan sakaroita kylmänhentoja niistä pala taitetaan Kasvetaan kiinni runkoon tahdissa huojutaan eihän mikään saa ei kai kukaan saa meitä kaatumaan? 2 Sumu saavutti vähän ennen iltayhdeksää suuteli akillesjänteitä kuten kerran unessa sinä nousit pohkeita pitkin hivelevin sormin hameen alle seisahduit vyötärölle tiivistyit olkapäille pieniksi pisaroiksi otit syliin hävitit ääriviivat. Ääretön – Petra L. (Pohjanmaalta) 13.11.2020 Katseemme kohtasivat näimme molemmat sen sinä minua minä sinua tunnistimme äärettömän rakkauden Tämä ei ollut viaton ensitapaaminen tiesimme molemmat sen sama katse, kutsu leikkiin kaksoiliekkien kohtalokas leikki intohimon ja palavan rakkauden Emme kysyneet lupaa, kumpikaan lähdimme leikkiin tietäen sen tämä on riehakas roihu ja pettymys taas nimeen äärettömän rakkauden Sukelsit silmiini kuin lupautuen ollaan tässä ja nyt yhdessä yhtä roihussa rakastaen Halusimme tuntea sulautua toisiimme taas antautua, roihuta rakastaa iäti vaan Rakastaa rakastua nyt, eilen ja huomennakin kuin vuosituhansia sitten teimmekin lupaathan? Olkoon se illuusiota, harhaa, kuvitelmaa hypätään rakas tunteeseen taas ja jäädään sinne olemaan Ollaan, humallutaan ja rakastutaan ei takerruta ulkoiseen maailmaan ollaan takertumatta mihinkään mikä ei ole me palossa antautuen, roihuten Tässä tämä hetki me täyttymyksen kuplassa hölmöinä rakastaen POKS Vereslihalla sieluni riekaleiksi revittynä Tavataanhan rakas taas eilen, huomenna, vuosituhansienkin päästä taas taivasmatka – Leena Yliportimo (kokoelmasta Rakkaus on pyöreä) hukuimme katseisiin sukeltelimme haaveissa kuljimme salaista silkkitietä taivasmatkalla elämän ja avaruuden välissä janoisina nautimme toisistamme elimme kuin viimeistä päivää kunnes lähde ehtyi elämä näytti totisen puolen näimme muutakin kuin heijastuksia ja sen kuinka emme mahtuneet samaan arkeen arki ei mahtunut meihin makaan itseni pohjalla ja katson katon läpi tähtiä piripinnassa sydämeni on kuplivaa samppanjaa se on villiintynyt hevonen aitauksessa äänetön huuto valossa sydämeni on kaksi lämmintä ihoa vastakkain auringossa päiväuni sateisena iltapäivänä sydämeni kuriton sydämeni on sinun olohuoneesi etkä sinä edes tiedä sitä
Hanna Storm
Runoja kokoelmasta Kanootin säilyttämisestä talven yli (Aviador, 2020)
1.
lepääminenkin auttaa, ei tarvitse nukkua,
niin isä sanoi silloinkin kun olin pieni
laitetaan vähän peittoa jaloille
nytkin isä käyttää voiveistä leikkaamiseen
nuokumme pöydässä
isä hivuttaa eteemme teekupin, mustikanlehtiä
kurkkusiivut ovat paksuja
ihan kuin lapsena
Oli parasta
On nyt
Kotona
palaamme
väsyneistä
aikuisista
väsyneiksi
lapsiksi
2.
hän tutkii
unohtaa teen jäähtymään ja juuston kuivumaan
haluaa tietää kaiken
sinisiivistä
mustikkapaikoista vaarojen takana
ruisleivän juuresta
kanootin säilyttämisestä talven yli kuusen alla
ja kaikesta muusta,
puhuu tunnin perhosista,
lukee ruokapöydässä ja aina ennen nukkumaanmenoa, pilkkoo polttopuut, antaa kirjansa lapsilleen, niittää pellon ja pihan, pakastaa mustikoita, pitää hanskoja käsissä sovittaessaan rasiat pakkaseen, käy kirjastossa joka viikko, nauraa kaupan kassan kanssa, tervehtii iloisesti jokaista jonka tapaa, muistaa heidän lastenlastensa nimet
3.
… Keväällä Heikkinen oli jälleen rengastamassa lintuja pihallaan. Pian hän huomasi talitiaisen, joka selvästi tutkisteli itselleen sopivaa pesäpaikkaa pihan linnunpöntöistä.
Lintu oli sama
jonka hän oli vuosia aikaisemmin rengastanut. Tästä talitiaisesta tuli sillä hetkellä todistetusti Suomen vanhin talitiainen. Ikää sillä oli löytöhetkellä melko tarkalleen 12 vuotta ja 10 kuukautta …
En tiennyt, että pikkulinnut voivat elää niin pitkään
12 talvea ja 12 kesää
Nii-in minä ruokin lintuja ja pihapiirissäni on yli 200 linnunpönttöä. Kyllä minä luulen, että se auttaa lintuja selviämään pidempään verrattuna lintuihin, joilla on pitkät muuttomatkat.
Suurimmasta osasta rengastetuista linnuista ei koskaan saada mitään tietoa.
4.
Ajattelen isää, Lauantain toivottuja, isää sytyttämässä hellaa pakkasaamuna, repimässä kierrätyksestä kurkottamiaan sanomalehtiä, pienhiukkasia. Kärpänen on herännyt puiden raoista lämmöstä. Isä poimii sen kämmenensä uriin lepäämään.
5.
isä vilkuttaa ja näyttää pieneltä
kahdenkymmenen minuutin kuluttua tulee viesti:
”Mukavaa kun olit, nyt tuntuu tyhjältä talo, kissatkin ihmettelevät.
Hyvää kevättä!”
6.
Tähtisade räiskyy
isä on polvistunut hellan eteen
ja pitelee tikkua
se saa hänen kasvonsa liikkumaan
punainen villapaita on sama kuin ollessani lapsi
hän on lapsi, joka hän on
siitä on ihmisikä, siitä ei ole mitään
Kirjasta WÄY; runoja arkirakkaudesta – Eeva Sollo
Hääpäivä
Hääpäivänä
pesin pyykit,
liinavaatteet ja muuta.
Korkkasimme kalliin kuohuviinin,
kun laitoimme ruoan uuniin.
Yhdessä teimme.
Tippa laatujuomaa
odotellessani pyykkien kuivumista,
paistin valmistumista,
jotakin.
Nyt on kulunut jo kaksi päivää,
ja hääpäiväruusut vieläkin saamatta!
Mutta kantoi se pyykkikorin
ja kuori perunat, vei roskat,
hipaisi päälakeani
siirtyessään nojatuoliinsa
KI RAKKAUSRUNOT 18.11.2020
Muisto Kiljavalta vuodelta 1952
Kirjoitettu Hyvinkäällä 14.11.2002
Airi Ekholm (nykyisin 95 vuotta, asuu: Villa Mäntykoto, Hyvinkää)
SÄÄKSJÄRVEN TAIKAA
Elokuun aikaan, Sääksjärven taikaa
unhoitu koskaan, milloinkaan ei
Muistoihin palaan, aatoksin salaa,
luokse välkkyvän sinisen veen.
Veneemme liukuu hämyssä illan,
aika on kaikki pysähtynyt.
Hiljainen laulu rannalta kiirii,
tunnelmaa herkistäen.
Kuutamon silta eteemme aukee,
veteen se luo nyt kuvastimen.
Yöksi jo kohta iltamme vaihtuu,
veneemme rantaan hiljalleen saa.
Elokuun iltaa, kuutamon siltaa,
mielestäin koskaan, koskaan en saa.
Muistoihin palaan, aatoksin salaa,
luokse sen hämyisen yön.
Henkilökohtaisen anatomian oppikirja – Mirkku Hazard
Nämä ovat ne varpaat, joilla kurotan kohti sinua. Nämä ovat ne nilkat, jotka lonksuvat ja naksuvat ja vievät jalat alta ihanan ihmisen kohdalla. Nämä ovat ne sääret, jotka tahtovat kiivetä syliisi. Nämä ovat ne reidet, joille kallistat pääsi. Nämä ovat ne vatsa ja selkä, jotka kilpailevat vuorosta painua sinua vasten. Nämä ovat ne kyljet, jotka hivuautuvat kiinni sinuun sohvalla. Nämä ovat ne käsivarret, joita siliää surussa. Nämä ovat ne kädet, jotka hiipivät hiusrajaasi. Nämä ovat ne harat, jotka kaipaavat käsivarasi ympärilleen. Tämä on se pää, jossa vilisee ja humisee, kun tuoksut sateelta.
Ikuinen rakkaus – Eila Järveläinen (kirjoitettu vuonna 2019)
Ikuinen rakkaus,
älä määrittele sitä,
sillä se vain on,
suurin voima maailmassa.
Kuiskaa se korvaani!
Älä huuda toreilla.
Sanoittakin kuulen,
että sinulla on ikävä,
jotakin, mitä vielä ei ole.
Se tulee, jos on tullakseen.
Ei. Se on jo tässä hetkessä,
sinussa, sinun ympärilläsi,
minussa, minun ympärilläni,
kaikkialla,
missä aika ja ikuisuus kohtaavat.
Lahja, jonka saat, lahja jonka annat
ylitsevuotava malja,
virta joka vierii eteenpäin, eteenpäin.
Avaa silmäsi ja näe!
Sulje silmäsi ja näe, mitä ei voi nähdä.
Sinä tunnet sen, ikuisen rakkauden sylin,
josta sinua ei karkoiteta pois.
Ikuisen rakkauden syli,
Jumalan syli - ihmisen syli,
äidin, siskon, veljen, rakastetun.
Lapsi minun sylissäni, hellyyden kehto.
Lämpimien tunteiden kohtaaminen.
Turvasatama, josta laiva ei lähde.
Jos lähtee, palaa uudelleen ja uudelleen.
Ystävyys vailla vaatimuksia.
Onnenhetki toisen lähellä.
Sydämet samassa tahdissa.
Utopioita, unelmia, tässä ristiriitojen
ja epätäydellisyyden maailmassa,
missä kuljemme toistemme ohi,
näkemättä, kuulematta, tajuamatta,
onneamme etsien, etsien, etsien.
Mitä onni on?
Mitä tämä onni on?
Kaksi planeettaa kohtaa Linnunradalla.
Järisyttävä kohtaaminen? Törmäys?
Vai hiljainen lipuminen samalle radalle?
Itsenäisinä, omilla radoillaan,
samaan suuntaan,
samalla nopeudella.
Radat lähenevät, radat loittonevat
kuin kevyt keijujen tanssi.
Matkalla - Tarja Rajala
Se matka,
joka alkaa siitä, kun pissit pöntönreunaan hänen yksiössään
ja jatkuu puskapissalla naamat vastakkain.
Ja silti hiipii sormet kohti toisiaan,
tuntee sähköä, lämpöä ja jotain kuumempaa.
Uumalla käsi, joka lupaa palata.
Palaa kokko, saunan uuni, joulukuusi ja
minä palaan aina takaisin matkoiltani.
Elämä lirisee äänekkäästi ja häpeättä.
Tässä ennen julkaisematon runoni, jonka kirjoitin vuosi sitten (2019) San Andresin saarella (Kolumbia) kirjamessuilla.
Inger-Mari Aikio
Yhdeksän vuotta sitten
Aslak Holmberg kirjoitti
”Vesi tekee uimisesta kovin hidasta”
Unettomuudesta raskaat käteni
sivelevät ohimoitani, poskiani, huuliani
niin kuin olisivat halunneet sinun
Aivosumuni läpi Karibian kiharat
uivat turkoosissa suolassa
hitaasti kuin kuolevan korallin munat
Likoamme tunnin, toisenkin
uiminen on kovin hidasta
olkapääsi palavat halustani
Iskelmämies – Pulina Elli
Sä halusit oman nurmikon vihreämmän aidan takaa
lapsia, vaimon ja lompakon farmarisen volvon vaakan.
Heti suunnistit mun sydämeen joit marjapiirakkakahvin
Nyt tanssiin suostuttelussa tumma olut on vahvin.
Sä olet busterimies
sä olet metsien mies
aina iskelmämies
vähän mustikkamieli
mun vadelmakieli.
Tyyntä jälkeen ruuhkavuosien silti sun sisällä palaa
ja paineessa yt-kierrosten haluut vihdoin päästä kalaan.
Älä kulje onnesi ohi
luota keskiyöllä taikaan
mä olen sun taimen ja lohi
myös keski-iän aikaan.
Sä olet busterimies
sä olet metsien mies
aina iskelmämies
vähän mustikkamieli,
mun vadelmakieli.
Sä puutarhastasi pidät huolen
mä rakastan sua kunnes kuolen
vaikka maratonmaaliin vastaasi tuun
ja mökilles istutan kirsikkapuun.
Täsäpä minun runo Peräpohjolan murthela.
KISKOAUTORAKHAUS – Marjatta Kaasila
Tykkäys on rakhauen
perämoottori
son kokhonkuttuja
vauhtin antaja
liekin sytyttäjä
alakupaukun pamhauttaja
Mie löysin hellun
kiskoautosta
olin ämmänneuloisa ja
tärisin koko ajan
ko se vahtasi minua
Hyä että katto
se helepotti
Lempi lepäs junan penkilä
Meistä tuli heti helläsyämisiä
ja avomielisiä
annoma syämemä toisilema
suorhan sylhin hyppäsimä
ja silimät kiini lopshautima
Olihan se rakhaus mahoton
sinne met pörrönä putosima
hulluna hukuima
molthin rikhana-rakhana-köyhänä-varkhana
sitte arkhen heräsimä
Met molemat hoksasima että
Rakhaus oliki lähelä-
soli huulila!
Nimimerkki: @kuollutrunoilija
Hukkasin matkatavarani,
sä lainasit mulle paidan,
tänään pakkaamme sen mukaamme.
----------------------------------------------------------
Mun pizza paloi pohjaan,
sä annoit omastas puolikkaan,
ja sait mut kokonaan.
-----------------------------------------------------------
Olin sateesta kylmä,
otit sateenvarjosi alle,
lämpö löytyikin varjosta.
Jos tietäisit - Marlee Mäkelä
Jos tietäisit,
miten kylmä minun on ollut,
miten kireä kipu päässä,
miten ankara itku puristanut sydäntä, kunnes
Kunnes viime yönä tulit, silitit hikisiä hiuksiani ja kuiskasit
Kuiskasit niin hiljaa etten kuullut mutta
Mutta kylmä kuume alkoi hellittää ja
Ja aamulla jaksoin nousta, laittaa lämpiämään saunan
Saunan jonka löylyn lempeydessä
Lempeydessä karisi kaikki kipu ja katkeruus ja
Ja puhdistuin
Puhdistuin
Löyly on vielä lempeää. Jos tietäisit, tulisitko
Tulisitko pestäväksi, hyväiltäväksi, rakastettavaksi
Rakastettavaksi, Iso Mies, tulisitko!
Vahan Terian (1885–1920) - Rakastan silmiäsi
(raakakäännös armenian kielestä: Marianna Romyantz, suomennos: Hyde Hytti 19.11.2018, tark. 2020)
Rakastan synninsyviä silmiäsi
Salaperäisiä kuin yö
Tutkimattomia tummia silmiäsi
Kuin mieltä kiehtova ilta
Silmiesi merellä synti keinuttaa
Laivaa kevään hämärässä
Humalan kultaama sumu silmissäsi
Muistikuva silmistäsi
Valonsäde kutsuu hukassa olevaa
Silmät sielua kiduttavat
Rakastan sinun tummia silmiäsi
Kaikkina kevätiltoina.
Nimimerkki: Puuronsyöjä
Apaattisena kyttään preeriaa.
Nytkyttelen kiikkustuolissa.
Ketään ei näy.
Ei edes tuuli ulvahda korvissa.
Missä viipyy lehmipoika?
Miksei huuda jo Jihaa!
Odottelen sua täällä ase kupeella.
Tarttisin näet sua.
Tule jo!
Essun nauhat on solmussa.
Ne pitäis avata.
Cowboy!
Lennä jo ratsullas.
Tuon sukkelat sormesi tänne.
Rakkausruno – Sinikka Kotilainen
Rakkaus on sana tunteelle,
tunne kaikelle rakkaudelle.
Rakkaus katse omalle armaalle,
turvalliselle kumppanille.
Rakkaus on kosketus hellä,
antaa voimia elämälle.
Rakkautta jokainen tarvitsee,
kun tätä elämän polkua astelee.
Rakkaus tulee pyytämättä,
tuo ilon sydämeen sopukkaan,
jää sinne asumaan,
kasvamaan ja palvelemaan.
Rakkautta tarvitaan,
sillä mielet parannetaan ja
elämää ohjaillaan.
Kaksi runoa Heikki Niskalta
Oranssi laulu
Kiirehdit aikaiseen aamuun.
Jään puolellesi vuoteeseen,
käsiäni suukotan,
käsiäni suukotan.
Vaateillesi puhun,
takkiasi haistan,
sanon sille kulta.
Kahvilassa istun,
kuviasi katson,
lähetän niitä tusinan
Helsinkiin ja pohjoiseen.
Lokakuun katuja
autuaana kuljen,
sydämessäni vaahteran valo,
sydämessäni vaahteran valo!
Pyhä hetki
Liikutun sinusta:
istut lattialla, luet lehteä,
lautasena paperi,
sillä ruisleipä ja kahvi.
Sinulla on villasukat
ja vino etuhammas,
silti olen kostea
jo aamusta.
Kaari Laapotti
Kakstahtibensan haju, laiturilla värjöttelevän naisen
odottava hiljaisuus:
pysyykö se käynnissä
lähdetäänkö
Rantapolulla sinisorsa, joka ei väistä lihavaa naista
jolla on liian tiukka takki
jolla on liian raskas kassi
Sinä kävelit äsken tästä, minä olin varjo
heijastus
peräpäänpitäjä
nurmikolle piirtyvä kahden kuva
Kallaveden aallokko, syystuuli
rikkoo asetelmat
jotka kerran kevyesti kasattiin
Toisin kuin isäni sanoo – Torsti Alhava
Toisin kuin isäni sanoo, perheestä ei lennetä ulos kuin leppäkeihäs kuin työpaikalta toistuvien myöhästymisen takia
Tämä periaate on jumiutunut sisääni ja vaikuttaa kaikkeen, miten ajattelen itsestäni, kun olen töissä, pokeriporukassa, jalkapallojoukkueessa, parhaan kaverin kanssa, isänä lapseni kanssa tai Herran jumala sentään, parisuhteessa vaimoni kanssa.
Vaimoni kysyi minulta toissapäivänä, että miksi ohittaessani hänet keittiön käytävällä kuin varoisin koskettamasta häntä. Se tuntui kuin auts jossain päin sielua. Koska se on totta. Varonkin.
Koska ohikiitävän hetkenä vahingossa koskettaen olen hänen edessään kokonainen ihminen, lihaa ja verta. Enkä voi siihen valmistautua eikä hänkään. Kohtaamme toisemme yllättäen kuin kadulla romanttisessa elokuvassa, jossa kauniilta naiselta putoaa jotain ja mies auttaa sen poimimisessa ja heidän sormensa koskettavat ja sitten katseet ja sitten hämmennys ja jonkinlainen soperrus pääsee kummankin huulilta yhtäaikaisesti. Ja sitten naurattaa, koska kumpikin näyttää hupsun hölmöltä, lutuiselta. Ja nopeasti osataan silmänräpäyksessä vaihtaa toinen moodi, jossa kumpikin ihan sujuvasti sanoo jotain ja osoittaa toiselle, että on ihan selväjärkinen, älykäskin.
Olen 10-vuotias ja tulen kotiin Arsenilta varttia yli yhdeksän. Kotiintuloaika oli kello yhdeksän. Menen keittiöön. Isäni tulee sinne.
- Oot taas myöhässä
- Anteeksi
- Tuollainen peli ei vetele. Sää et pärjää työelämässä. Kotonakin on säännöt. Minkä takia sää oot myöhässä.
- Pelasin Arsenin kanssa pingiksen loppuun.
- Ja sää tiesit, että tulet myöhästymään
- Niin
- Uhmaatko sää kotiintuloaikoja
- En
- Miksi sitten tietoisesti lähdit myöhässä
-En ajatellut, että siinä menee niin pitkään.
- Et ajatellut, että siinä menee niin pitkään.
- Niin
- Niin, niin ja niin. Etkö sää muuta osaa sanoa.
Tätä rataa keskustelut isäni menivät. Lopuksi isäni sanoi, että lennän tätä menoa kodista ulos kuin leppäkeihäs ellei meno muutu. Ja aloin itkemään silkasta väsymyksestä, kun en jaksanut esittää, että en olisi myöhästynyt uhmasta, sillä sitä se oli. Olin paha sisältä ja halusin pahaa isälle, pahoittaa isän mielen.
Jotain samaa siinä on, kun vältän vahingossa koskettamista, että jotain paljastuu sisältäni. En olekaan hupsu hölmo vaan jäykkä ja tyhjä eikä sormemme kohtaa enkä osaa sopertaa samanaikaisesti ja näyttää hämmentyneeltä, kun katseemme kohtaa.
JAKSA VIELÄ HETKI - Leena Sainio
hartiasi eivät ole enää niin jykevät kuin ennen
eivät ne enää jaksa maailmaa kantaa, Atlaksen hartiat
jaksakaa silti vielä hetki!
käsivartesi eivät ole enää niin väkevät kuin ennen
eivät ne enää jaksa minua karhuna ottaa
eivätkä taivaalle tähtiä heittää, Ursa Major
jaksakaa silti vielä hetki!
askeleesi eivät ole enää niin pitkät kuin ennen
eivät ne enää jaksa luokseni lentää, Hermeksen siivet
hirven koivet, karhun tassut
jalat, jotka raivasivat ryteikköä edelläni ja
johtivat kultaiselle kedolle
jaksakaa silti vielä hetki!
mutta katseesi, katseesi on vielä sama kuin ennen
lasinkirkas, tulenpolttava, täynnä tarinoita
kerrottuja ja kertomattomia, paljon katselleet, paljon nähneet
vuotaneet työtä ja kärsimystä
vuotaneet ruusuja ja rakkautta
vuotaneet kuivuneet lähteet täyteen
nyt ne kimmeltävät kuin tiikerin viimeiset kyyneleet
ennen kuin ne muuttuvat meripihkaksi
oi, jaksa katsoa minuun vielä noilla ihmeellisillä silmilläsi
jaksa vielä hetki!
Parantava rakkaus (Nimimerkki: MK2020)
Vierellä joku joka aistii sen miten paljon kipuilet ja pelkäät
joku jolla on sanoja juuri sinua lohduttamaan
varmuus jonka kanssa uskaltaa lähteä
kohti yön selkää
rakkaus kantaa ja parantaa
eivätkä menneet voi enää sinua satuttaa
Vierellä joku joka tahtoo olla sinulle hyvä
ja tehdä pelkkää hyvää
joku jolla on voimaa suojamuurisi nujertaa
tunne että on varonut riittävästi
ja nyt se pois heitetään
rakkaus kantaa ja parantaa
eivätkä menneet voi enää sinua tavoittaa
Vierellä joku joka ei aina tiedä
mutta joka aina tahtoo ymmärtää
jolla on suuri sydän
tämän kaiken vastaanottamaan
turva jonka kanssa yksi ei enää varjoja pelkää
rakkaus kantaa ja parantaa
eivätkä menneet voi enää sinua haavoittaa
Mummokammari
1.
En tarkoittanut, että en halua lukea historiaa
Niin monta yksityiskohtaa
¨
Jotka pitää muistaa, niin kiinnostavaa
Mieleen painaminen vaikeaa
Muistaa, kun omat ajatukset keskeyttävät lukemisen
koko ajan kuin tuhti täkki silmien päällä,
surun harso tai hämärän verkko.
Vaikea lähestyä kuin ihmistä,
jonka kanssa on elänyt yli 40 vuotta.
2.
Me olemme päästäneet toisemme menemään
Me olemme antaneet usvan hälvetä
Päättäneet
tuntea toisemme paremmin taas.
Tunteemme eivät tiedä totuutta
eivät unelmien leikkauspintaa
tiedosta lukkojaan.
3. Tyhjä lauta
Lautanen täynnä
Kun pahoittelemme hiljaisuuden lauseiksi
sanat avuiksi
Meillä on jo mistä puhua.
4. Voimme siivota suumme
Hakea kaivosta maidon
Vaikka myrsky kaatoi koivun
talon katon päälle ja peurat
teutaroivat pensaat
ja marjat jäätyivät.
Me voimme huuhtoa suun lähteellä
Ja virkistyä.
Hyväksyä.
5. Minä maalaan sinut maisemaan
kuin Dvorakin oopperan kuun
Renee Flemingin huulille,
Wienin filharmoonikkojen suoltaessa
sen kesäillan konsertissa.
6. Minä maalaan mykkyytesi maisemaan
Silmiesi harmauteen unohduksen,
joka alkaa kun kosketamme
Ja palaa päivästä päivään
Hiljaisuus, joka maatuu keltapunaisen
lepatuksen sekaan
ilmaa pitkin maan sillalle ääriin ja alle,
paljastaen
elämän karuuden
jatkuen
kuin ei olisi koskaan alkanutkaan.
7.
Minä saunon
Tyttö saunoo
Tyttö on voittanut pokaalin - -
Itsensä
Vienyt itsensä rannalle ihastelemaan
saapuvaa
vastasyntynyttä
kaipuuta,
joka tulee varmasti
kuin tutka ja mutka
Eikä muista enää Strawinskin
Kompleksista uhria.
Ei muista enää, kun ei ole kuunnellut.
Mutta jo sana Igorstrawinskin kevätuhri on
tarpeeksi kompleksinen.
Pilvet
Pilvet tulevat tutuiksi ja laskeutuvat
Jumalien kanssa yhtä aikaa kuin
Hörhöhiuksiset vanhat ääriviivat
syntyvät ihmismielen antautuessa leikkiin:
Minusta tulee kaiken valtias
Meistä tuulen valtiaita
laskeutua pisaroina käytävien ja katujen
vakoihin
juoksuttaen toinen toistaan kilpaa.
Voimat raukenevat ja mahtava jylinä.
Olen onnellinen
enkä yritäkään
löytää maata tai kuvailla
miten jumalat ja pilvet yhtyvät
luonnonkulkuun.
Xxx
Raivonnut
Jäätynyt
Sulanut
Vaahtopäiset roskat, kuolleet
Muistot, rannalla
Vieras Jäämistöni
Jää Hyvästi,
Rakas.
Päivi Lappalainen