Search
  • Anna - Onnenkeksi


Osallistimme ihmisiä kirjoittamaan ja lähettämään meille rakkausrunoja. Yhteistyössä lavarunouden maestro Harri Hertell, Mummodisko ja Onnenkeksi Oy. Kyseisiä runoja luettiin 18.11.2020 puolentoista tunnin ajan Facebook-livessä. Runojen lähettäjät olivat iältään 20-95 vuotiaita henkilöitä ympäri Suomea. Runot ovat satunnaisessa järjestyksessä. Ensimmäisen runon alla myös tallenne Facebook-livestä.


Kiitos ja olkaa hyvä,

Anna/Onnenkeksi #keksisminpuolesta

Ursula Anttila-Halinen kun valo piirtää varjoja tai sade lankeaa kun aamu tuoksuu lumelta tai kuu katoaa muistan sinut tuuli kääntää uuden sivun meidät erottaa laulakaa kaikki linnut kukat tuoksukaa loistakaa kaikki tähdet lähteet soliskaa hänelle joka on unohtanut (Kiitos itselleni videon aloituskuvan ilmeestä Anna/Onnenkeksi Oy)

Ville Kumpulainen --- Olet enkeli Otat minut kiinni kiedot lohdullisen lämpimän untuvan suojaan kun olen leijaillut liian kauas kylmään avaruuteen ajatellen sinua --- Silkkinauha siron nilkkasi ympärillä kiemurtelee keinutellessa kuin käärme joka ei ensipuraisustaan hellitä Ravistelet, puistelet, pyörittelet saat sileän seuralaisesi vain sitovampaan solmuun Juokset kuin se mitään auttaisi kaadat karkumatkallasi huonekaluja perässäsi Katson kompurointiasi vahingoniloisena kunnes nauha kiristyy, jalka nytkähtää altani ja muistan olevani lempeän kahleen toisessa päässä --- se oli ihan kaunis ajatus kipinä kuittikukkasia ravintolapöydässä nauru, joka viivyttää seuraavaa elämän keveys pään yli pyyhkäisevä sadekuuro syvälle pisteleviä pisaroita ensisuudelma paita, jota kuoria nähdäksesi hehkusi korva, johon kuiskata "niin minäkin sinua" kesähäät tammen varjossa oppisimme kyllä sietämään sukulaisiamme tai välttelemään kuinka vain lapsia tuvan töminäksi keskeneräisiä äitienpäiväkortteja kevätjuhlista sukuvika samalla paatoksella minäkin rakastaisin viimeisen päälle valmistellen tahtoen sinulle vain täydellistä kunnes taas muistuttaisit hyväksyväsi riittämättömyyteni harmaantuvat hiukseni romuttuvan ryhtini rapistuvan kuoreni ajan jäljet mietin, miltä näyttäisimme ryppyisinä kiikkutuoleissamme mitä sanoisimme viimeiseksi kohtaisimmeko vielä senkin jälkeen se oli ihan kaunis ajatus kunnes suuni avasi minut Kotiverkkarit – Mervi Lakkala Entä jos kireä pipo onkin asevyö? Ydinaseelle. Oma napa napalmilla täytetty. Sotarikosoikeus lähitaistelun vahvin ase? Entä jos selustan varmistus aselepoon sisällisodan syy? Sytytyslanka lampaanvillaa, kutimet valmiit pipoon seuraavaan. Entä jos virkkaan varovasti pitsiverkkarit. Pienestä lankakerästä kotikäyttöön? Enkä vaatisi riisumaan. Purkautuisiko? ISOÄITI – Pirjo Piippola Miten somasti pienet jalat tepsuttaa kädet kohti syliä ojentaa silmissä niin katse avoin huulilla myös hymy samoin. Kostea suukko poskelle moiskahtaa kädet kaulaa puristaa. - Mummi, mummi, mummi tuli hetkessä siinä sydän suli. Polvien vielä notkuessa sydämen aivan pakahtuessa tunnen valtavaa riemua siitä kuvailemaan eivät sanat riitä että isoäiti olen vaan ja lapsenlastani tavata saan. Sitä riemua ja iloa mi syömmessäin tunnen ei arvata saata kukaan muu. Kun saanut on osakseen sellaisen onnen ei hymyämättä voi olla suu. Rakkausruno - Tony Z. (Attendo Joenranta, Sipoo) Rakas lapseni. Miten menee? Olet kultainen. Tunne syvä ja ikuinen. Mietin missä kuljet koulutien? Leikkipuistoon sinut vien. Ei ikävä koskaan kuole pois. Vain halaus helpotuksen tois. Pirjo Leppänen Kun sinuun rakastuin en voinut tietää on kulku elonpolun kanssas vaikeaa. Mutt paljon rakastain niin paljon sietää vaikk vaikeuksissa melkein ilon unohtaa. Niin kauan odotin niin kauan toivoin sä kypsyt ihmiset myös toiset huomaamaan. Itseni kadotin niin alas taivuin ain tarpeistani vuoksesi sun luovuin vaan. En jää sun luokses kaiken jo tein sun vuokses en jää sun luokses nyt yksin jäät. En jää sun luokses kaiken mä aina vuokses tein se ilon multa vei. Nyt polun keveän pois luotas kuljen en silti ajatuksin pahoin muista sua. Aikamme ihanan sydämeen suljen ja toivon että myöskin samoin muistat mua. nr 2 ; Unessain minä soitin sinulle ja vihdoinkin sinä vastasit minulle.Siinä unessa me tavattiin ja juteltiin ja suudeltiin. Unessa olit vielä kerran minun. Ja minä - minä olen aina sinun. Kun heräsin painoi rintaa raskas suru sillä sinä olit hän jota kutsuin nimellä Muru. J. Ollila (@haikujahetkesta) Sinun piti lukea, ei kokeilla; jaksaisitko kantaa minua, sinun piti lukea, siihen tenttiin; mutta kokeilimme, jaksaisitko siirtää minut päältäsi pois, jos kuolisin kesken seksin, sinun piti lukea, muttet halunnut. Lähestyit, katsoit minua ilkikurisesti, tulit kohti sarvet otsalla, ja pyörimme pitkin sänkyä, tömähdimme, kolahdimme, pyllähdimme lattialle. En saa enää henkeä, räkä lentää nokasta, katsot minua syvemmälle silmiin hetki hetkeltä, vastalauseeni; muuntuu hiritykseksi, nauruksi, hervottomaksi hapen haukkomiseksi, juoksen perääsi, perääsi, perääsi, jos vaikka sinulla, olisi hengitykseni. Sitä paitsi, sinun piti lukea! Ja luetkin! Pakotan, kiskon sinut kirjan eteen, jatkamme, tappelua kuin 8-vuotiaat, ja taannumme aina vain alemmas, kun se tekee meistä vain onnellisia, kaikki se, hirnuminen, kihittäminen, hepulointi, rakkaus. KEHYSTÄN SINUT - JARKKO ORAHARJU Katseeni kehystää sinut On olemassa tämä puisto, jossa olet Siellä puut, jotka ovat lehdissään. Jotka kuin nousseita juuri sinun ympärillesi. Puissa häiritseviä lintuja, mutta ne eivät tule tähän hetkeen pääosaan. Siinä on penkki, joka tuli luoksesi. Se antoi sinun nyt hetken levätä. Tässä olen minä, joka näen sinut. Sinä liityt minun elämääni. Minä näen sinut, ja tässä hetkessä kehystän sinut. Sanon sinulle: rakastan sinua. EIKKA SUOMINEN Tulin elämääsi tosissani. Tulin vakavissani ja päättäväisesti. Hivuttauduin määrätietoisesti. Valuin joka raosta kuin vesi, varovasti puron lailla solisten – en tulvimalla. Täytin kaikki mahdolliset hetket. Käytin liki kaikki mahdolliset keinot. Kyynärpäitä en käyttänyt. En uhkaillut. En kiristänyt. En lahjonut. Tyhjin käsin tulin. Itseni toin. Toivoin, että huolit. Aamupalan jälkeen kellahdimme vielä sängylle. Silitän sinua. Murusessani on näkkärin murusia. LENTOTUNNIN AIKA - Random Lee 2011 TUNTEE TUULI TUNTEENI SUA KOHTAAN PÖLYT PÄIVÄN PUHALTAA POIS, KOTIIN JOHTAA SINUT SYLIINI OTTAA SAAN, HALATA JA SUUKOTTAA KULTASENI SIIHEN VOIT SÄ NUKAHTAA ON LENTOTUNNIN AIKA, PAINA PÄÄSI KYYNÄRÄÄN HELLYYS HETKEN TUUDITTAA, EI PÄÄSTÄ SYLISTÄÄN LENTOTUNNIN TAIKA, PIAN PEITON LÄMPIMÄÄN TYYNY KUTSUU UKKUJAA NÄIN UNEEN LENNETÄÄN TUNTEE TUULI TUNTEENI SUA KOHTAAN UNEN HARSOON MUKAAN HOPEAANSA HOHTAA ÄLÄ PELÄSTY KULTANI, HIPAISU NENÄNPÄÄLLÄSI OON VAIN MINÄ, TUUN VAHTIMAAN SUN UNEESI Hanna Huotari 1 Rakennan meille majan jossa ei ole lattiaa suureen puuhun juuret ovat sen nousseet ilmaan Yletytään tähtiin sormenpäillä hipaistaan sakaroita kylmänhentoja niistä pala taitetaan Kasvetaan kiinni runkoon tahdissa huojutaan eihän mikään saa ei kai kukaan saa meitä kaatumaan? 2 Sumu saavutti vähän ennen iltayhdeksää suuteli akillesjänteitä kuten kerran unessa sinä nousit pohkeita pitkin hivelevin sormin hameen alle seisahduit vyötärölle tiivistyit olkapäille pieniksi pisaroiksi otit syliin hävitit ääriviivat. Ääretön – Petra L. (Pohjanmaalta) 13.11.2020 Katseemme kohtasivat näimme molemmat sen sinä minua minä sinua tunnistimme äärettömän rakkauden Tämä ei ollut viaton ensitapaaminen tiesimme molemmat sen sama katse, kutsu leikkiin kaksoiliekkien kohtalokas leikki intohimon ja palavan rakkauden Emme kysyneet lupaa, kumpikaan lähdimme leikkiin tietäen sen tämä on riehakas roihu ja pettymys taas nimeen äärettömän rakkauden Sukelsit silmiini kuin lupautuen ollaan tässä ja nyt yhdessä yhtä roihussa rakastaen Halusimme tuntea sulautua toisiimme taas antautua, roihuta rakastaa iäti vaan Rakastaa rakastua nyt, eilen ja huomennakin kuin vuosituhansia sitten teimmekin lupaathan? Olkoon se illuusiota, harhaa, kuvitelmaa hypätään rakas tunteeseen taas ja jäädään sinne olemaan Ollaan, humallutaan ja rakastutaan ei takerruta ulkoiseen maailmaan ollaan takertumatta mihinkään mikä ei ole me palossa antautuen, roihuten Tässä tämä hetki me täyttymyksen kuplassa hölmöinä rakastaen POKS Vereslihalla sieluni riekaleiksi revittynä Tavataanhan rakas taas eilen, huomenna, vuosituhansienkin päästä taas taivasmatka – Leena Yliportimo (kokoelmasta Rakkaus on pyöreä) hukuimme katseisiin sukeltelimme haaveissa kuljimme salaista silkkitietä taivasmatkalla elämän ja avaruuden välissä janoisina nautimme toisistamme elimme kuin viimeistä päivää kunnes lähde ehtyi elämä näytti totisen puolen näimme muutakin kuin heijastuksia ja sen kuinka emme mahtuneet samaan arkeen arki ei mahtunut meihin makaan itseni pohjalla ja katson katon läpi tähtiä piripinnassa sydämeni on kuplivaa samppanjaa se on villiintynyt hevonen aitauksessa äänetön huuto valossa sydämeni on kaksi lämmintä ihoa vastakkain auringossa päiväuni sateisena iltapäivänä sydämeni kuriton sydämeni on sinun olohuoneesi etkä sinä edes tiedä sitä


Hanna Storm

Runoja kokoelmasta Kanootin säilyttämisestä talven yli (Aviador, 2020)

1.


lepääminenkin auttaa, ei tarvitse nukkua,

niin isä sanoi silloinkin kun olin pieni

laitetaan vähän peittoa jaloille

nytkin isä käyttää voiveistä leikkaamiseen


nuokumme pöydässä

isä hivuttaa eteemme teekupin, mustikanlehtiä

kurkkusiivut ovat paksuja


ihan kuin lapsena

Oli parasta

On nyt

Kotona

palaamme

väsyneistä

aikuisista

väsyneiksi

lapsiksi


2.


hän tutkii

unohtaa teen jäähtymään ja juuston kuivumaan

haluaa tietää kaiken

sinisiivistä

mustikkapaikoista vaarojen takana

ruisleivän juuresta

kanootin säilyttämisestä talven yli kuusen alla

ja kaikesta muusta,

puhuu tunnin perhosista,


lukee ruokapöydässä ja aina ennen nukkumaanmenoa, pilkkoo polttopuut, antaa kirjansa lapsilleen, niittää pellon ja pihan, pakastaa mustikoita, pitää hanskoja käsissä sovittaessaan rasiat pakkaseen, käy kirjastossa joka viikko, nauraa kaupan kassan kanssa, tervehtii iloisesti jokaista jonka tapaa, muistaa heidän lastenlastensa nimet

3.

… Keväällä Heikkinen oli jälleen rengastamassa lintuja pihallaan. Pian hän huomasi talitiaisen, joka selvästi tutkisteli itselleen sopivaa pesäpaikkaa pihan linnunpöntöistä.


Lintu oli sama


jonka hän oli vuosia aikaisemmin rengastanut. Tästä talitiaisesta tuli sillä hetkellä todistetusti Suomen vanhin talitiainen. Ikää sillä oli löytöhetkellä melko tarkalleen 12 vuotta ja 10 kuukautta …


En tiennyt, että pikkulinnut voivat elää niin pitkään

12 talvea ja 12 kesää


Nii-in minä ruokin lintuja ja pihapiirissäni on yli 200 linnunpönttöä. Kyllä minä luulen, että se auttaa lintuja selviämään pidempään verrattuna lintuihin, joilla on pitkät muuttomatkat.


Suurimmasta osasta rengastetuista linnuista ei koskaan saada mitään tietoa.


4.



Ajattelen isää, Lauantain toivottuja, isää sytyttämässä hellaa pakkasaamuna, repimässä kierrätyksestä kurkottamiaan sanomalehtiä, pienhiukkasia. Kärpänen on herännyt puiden raoista lämmöstä. Isä poimii sen kämmenensä uriin lepäämään.



5.



isä vilkuttaa ja näyttää pieneltä

kahdenkymmenen minuutin kuluttua tulee viesti:

”Mukavaa kun olit, nyt tuntuu tyhjältä talo, kissatkin ihmettelevät.

Hyvää kevättä!”



6.

Tähtisade räiskyy

isä on polvistunut hellan eteen

ja pitelee tikkua

se saa hänen kasvonsa liikkumaan

punainen villapaita on sama kuin ollessani lapsi

hän on lapsi, joka hän on

siitä on ihmisikä, siitä ei ole mitään



Kirjasta WÄY; runoja arkirakkaudesta – Eeva Sollo


Hääpäivä


Hääpäivänä

pesin pyykit,

liinavaatteet ja muuta.


Korkkasimme kalliin kuohuviinin,

kun laitoimme ruoan uuniin.

Yhdessä teimme.


Tippa laatujuomaa

odotellessani pyykkien kuivumista,

paistin valmistumista,

jotakin.

Nyt on kulunut jo kaksi päivää,

ja hääpäiväruusut vieläkin saamatta!


Mutta kantoi se pyykkikorin

ja kuori perunat, vei roskat,

hipaisi päälakeani

siirtyessään nojatuoliinsa



KI RAKKAUSRUNOT 18.11.2020


Muisto Kiljavalta vuodelta 1952

Kirjoitettu Hyvinkäällä 14.11.2002


Airi Ekholm (nykyisin 95 vuotta, asuu: Villa Mäntykoto, Hyvinkää)


SÄÄKSJÄRVEN TAIKAA


Elokuun aikaan, Sääksjärven taikaa

unhoitu koskaan, milloinkaan ei

Muistoihin palaan, aatoksin salaa,

luokse välkkyvän sinisen veen.


Veneemme liukuu hämyssä illan,

aika on kaikki pysähtynyt.

Hiljainen laulu rannalta kiirii,

tunnelmaa herkistäen.


Kuutamon silta eteemme aukee,

veteen se luo nyt kuvastimen.

Yöksi jo kohta iltamme vaihtuu,

veneemme rantaan hiljalleen saa.


Elokuun iltaa, kuutamon siltaa,

mielestäin koskaan, koskaan en saa.

Muistoihin palaan, aatoksin salaa,

luokse sen hämyisen yön.



Henkilökohtaisen anatomian oppikirja – Mirkku Hazard


Nämä ovat ne varpaat, joilla kurotan kohti sinua. Nämä ovat ne nilkat, jotka lonksuvat ja naksuvat ja vievät jalat alta ihanan ihmisen kohdalla. Nämä ovat ne sääret, jotka tahtovat kiivetä syliisi. Nämä ovat ne reidet, joille kallistat pääsi. Nämä ovat ne vatsa ja selkä, jotka kilpailevat vuorosta painua sinua vasten. Nämä ovat ne kyljet, jotka hivuautuvat kiinni sinuun sohvalla. Nämä ovat ne käsivarret, joita siliää surussa. Nämä ovat ne kädet, jotka hiipivät hiusrajaasi. Nämä ovat ne harat, jotka kaipaavat käsivarasi ympärilleen. Tämä on se pää, jossa vilisee ja humisee, kun tuoksut sateelta.


Ikuinen rakkaus – Eila Järveläinen (kirjoitettu vuonna 2019)


Ikuinen rakkaus,

älä määrittele sitä,

sillä se vain on,

suurin voima maailmassa.

Kuiskaa se korvaani!

Älä huuda toreilla.

Sanoittakin kuulen,

että sinulla on ikävä,

jotakin, mitä vielä ei ole.

Se tulee, jos on tullakseen.

Ei. Se on jo tässä hetkessä,

sinussa, sinun ympärilläsi,

minussa, minun ympärilläni,

kaikkialla,

missä aika ja ikuisuus kohtaavat.

Lahja, jonka saat, lahja jonka annat

ylitsevuotava malja,

virta joka vierii eteenpäin, eteenpäin.

Avaa silmäsi ja näe!

Sulje silmäsi ja näe, mitä ei voi nähdä.

Sinä tunnet sen, ikuisen rakkauden sylin,

josta sinua ei karkoiteta pois.

Ikuisen rakkauden syli,

Jumalan syli - ihmisen syli,

äidin, siskon, veljen, rakastetun.

Lapsi minun sylissäni, hellyyden kehto.

Lämpimien tunteiden kohtaaminen.

Turvasatama, josta laiva ei lähde.

Jos lähtee, palaa uudelleen ja uudelleen.

Ystävyys vailla vaatimuksia.

Onnenhetki toisen lähellä.

Sydämet samassa tahdissa.

Utopioita, unelmia, tässä ristiriitojen

ja epätäydellisyyden maailmassa,

missä kuljemme toistemme ohi,

näkemättä, kuulematta, tajuamatta,

onneamme etsien, etsien, etsien.

Mitä onni on?

Mitä tämä onni on?

Kaksi planeettaa kohtaa Linnunradalla.

Järisyttävä kohtaaminen? Törmäys?

Vai hiljainen lipuminen samalle radalle?

Itsenäisinä, omilla radoillaan,

samaan suuntaan,

samalla nopeudella.

Radat lähenevät, radat loittonevat

kuin kevyt keijujen tanssi.


Matkalla - Tarja Rajala


Se matka,

joka alkaa siitä, kun pissit pöntönreunaan hänen yksiössään

ja jatkuu puskapissalla naamat vastakkain.

Ja silti hiipii sormet kohti toisiaan,

tuntee sähköä, lämpöä ja jotain kuumempaa.

Uumalla käsi, joka lupaa palata.

Palaa kokko, saunan uuni, joulukuusi ja

minä palaan aina takaisin matkoiltani.

Elämä lirisee äänekkäästi ja häpeättä.

Tässä ennen julkaisematon runoni, jonka kirjoitin vuosi sitten (2019) San Andresin saarella (Kolumbia) kirjamessuilla.


Inger-Mari Aikio


Yhdeksän vuotta sitten

Aslak Holmberg kirjoitti

”Vesi tekee uimisesta kovin hidasta”


Unettomuudesta raskaat käteni

sivelevät ohimoitani, poskiani, huuliani

niin kuin olisivat halunneet sinun


Aivosumuni läpi Karibian kiharat

uivat turkoosissa suolassa

hitaasti kuin kuolevan korallin munat


Likoamme tunnin, toisenkin

uiminen on kovin hidasta

olkapääsi palavat halustani


Iskelmämies – Pulina Elli


Sä halusit oman nurmikon vihreämmän aidan takaa

lapsia, vaimon ja lompakon farmarisen volvon vaakan.


Heti suunnistit mun sydämeen joit marjapiirakkakahvin

Nyt tanssiin suostuttelussa tumma olut on vahvin.


Sä olet busterimies

sä olet metsien mies

aina iskelmämies

vähän mustikkamieli

mun vadelmakieli.


Tyyntä jälkeen ruuhkavuosien silti sun sisällä palaa

ja paineessa yt-kierrosten haluut vihdoin päästä kalaan.


Älä kulje onnesi ohi

luota keskiyöllä taikaan

mä olen sun taimen ja lohi

myös keski-iän aikaan.


Sä olet busterimies

sä olet metsien mies

aina iskelmämies

vähän mustikkamieli,

mun vadelmakieli.


Sä puutarhastasi pidät huolen

mä rakastan sua kunnes kuolen

vaikka maratonmaaliin vastaasi tuun

ja mökilles istutan kirsikkapuun.


Täsäpä minun runo Peräpohjolan murthela.


KISKOAUTORAKHAUS – Marjatta Kaasila


Tykkäys on rakhauen

perämoottori

son kokhonkuttuja

vauhtin antaja

liekin sytyttäjä

alakupaukun pamhauttaja


Mie löysin hellun

kiskoautosta

olin ämmänneuloisa ja

tärisin koko ajan

ko se vahtasi minua

Hyä että katto

se helepotti


Lempi lepäs junan penkilä


Meistä tuli heti helläsyämisiä

ja avomielisiä

annoma syämemä toisilema

suorhan sylhin hyppäsimä

ja silimät kiini lopshautima


Olihan se rakhaus mahoton

sinne met pörrönä putosima

hulluna hukuima

molthin rikhana-rakhana-köyhänä-varkhana

sitte arkhen heräsimä


Met molemat hoksasima että

Rakhaus oliki lähelä-

soli huulila!



Nimimerkki: @kuollutrunoilija


Hukkasin matkatavarani,

sä lainasit mulle paidan,


tänään pakkaamme sen mukaamme.

----------------------------------------------------------


Mun pizza paloi pohjaan,

sä annoit omastas puolikkaan,


ja sait mut kokonaan.

-----------------------------------------------------------

Olin sateesta kylmä,

otit sateenvarjosi alle,


lämpö löytyikin varjosta.



Jos tietäisit - Marlee Mäkelä


Jos tietäisit,

miten kylmä minun on ollut,

miten kireä kipu päässä,

miten ankara itku puristanut sydäntä, kunnes


Kunnes viime yönä tulit, silitit hikisiä hiuksiani ja kuiskasit


Kuiskasit niin hiljaa etten kuullut mutta


Mutta kylmä kuume alkoi hellittää ja


Ja aamulla jaksoin nousta, laittaa lämpiämään saunan


Saunan jonka löylyn lempeydessä


Lempeydessä karisi kaikki kipu ja katkeruus ja


Ja puhdistuin


Puhdistuin


Löyly on vielä lempeää. Jos tietäisit, tulisitko


Tulisitko pestäväksi, hyväiltäväksi, rakastettavaksi


Rakastettavaksi, Iso Mies, tulisitko!




Vahan Terian (1885–1920) - Rakastan silmiäsi


(raakakäännös armenian kielestä: Marianna Romyantz, suomennos: Hyde Hytti 19.11.2018, tark. 2020)


Rakastan synninsyviä silmiäsi

Salaperäisiä kuin yö

Tutkimattomia tummia silmiäsi


Kuin mieltä kiehtova ilta

Silmiesi merellä synti keinuttaa

Laivaa kevään hämärässä


Humalan kultaama sumu silmissäsi

Muistikuva silmistäsi

Valonsäde kutsuu hukassa olevaa


Silmät sielua kiduttavat

Rakastan sinun tummia silmiäsi

Kaikkina kevätiltoina.



Nimimerkki: Puuronsyöjä


Apaattisena kyttään preeriaa.

Nytkyttelen kiikkustuolissa.

Ketään ei näy.

Ei edes tuuli ulvahda korvissa.

Missä viipyy lehmipoika?

Miksei huuda jo Jihaa!

Odottelen sua täällä ase kupeella.

Tarttisin näet sua.

Tule jo!

Essun nauhat on solmussa.

Ne pitäis avata.

Cowboy!

Lennä jo ratsullas.

Tuon sukkelat sormesi tänne.



Rakkausruno – Sinikka Kotilainen


Rakkaus on sana tunteelle,

tunne kaikelle rakkaudelle.

Rakkaus katse omalle armaalle,

turvalliselle kumppanille.

Rakkaus on kosketus hellä,

antaa voimia elämälle.

Rakkautta jokainen tarvitsee,

kun tätä elämän polkua astelee.

Rakkaus tulee pyytämättä,

tuo ilon sydämeen sopukkaan,

jää sinne asumaan,

kasvamaan ja palvelemaan.

Rakkautta tarvitaan,

sillä mielet parannetaan ja

elämää ohjaillaan.


Kaksi runoa Heikki Niskalta


Oranssi laulu


Kiirehdit aikaiseen aamuun.

Jään puolellesi vuoteeseen,

käsiäni suukotan,

käsiäni suukotan.


Vaateillesi puhun,

takkiasi haistan,

sanon sille kulta.


Kahvilassa istun,

kuviasi katson,

lähetän niitä tusinan

Helsinkiin ja pohjoiseen.


Lokakuun katuja

autuaana kuljen,

sydämessäni vaahteran valo,

sydämessäni vaahteran valo!



Pyhä hetki


Liikutun sinusta:

istut lattialla, luet lehteä,

lautasena paperi,

sillä ruisleipä ja kahvi.


Sinulla on villasukat

ja vino etuhammas,

silti olen kostea

jo aamusta.


Kaari Laapotti


Kakstahtibensan haju, laiturilla värjöttelevän naisen

odottava hiljaisuus:

pysyykö se käynnissä

lähdetäänkö

Rantapolulla sinisorsa, joka ei väistä lihavaa naista

jolla on liian tiukka takki

jolla on liian raskas kassi

Sinä kävelit äsken tästä, minä olin varjo

heijastus

peräpäänpitäjä

nurmikolle piirtyvä kahden kuva

Kallaveden aallokko, syystuuli

rikkoo asetelmat

jotka kerran kevyesti kasattiin


Toisin kuin isäni sanoo – Torsti Alhava


Toisin kuin isäni sanoo, perheestä ei lennetä ulos kuin leppäkeihäs kuin työpaikalta toistuvien myöhästymisen takia


Tämä periaate on jumiutunut sisääni ja vaikuttaa kaikkeen, miten ajattelen itsestäni, kun olen töissä, pokeriporukassa, jalkapallojoukkueessa, parhaan kaverin kanssa, isänä lapseni kanssa tai Herran jumala sentään, parisuhteessa vaimoni kanssa.


Vaimoni kysyi minulta toissapäivänä, että miksi ohittaessani hänet keittiön käytävällä kuin varoisin koskettamasta häntä. Se tuntui kuin auts jossain päin sielua. Koska se on totta. Varonkin.


Koska ohikiitävän hetkenä vahingossa koskettaen olen hänen edessään kokonainen ihminen, lihaa ja verta. Enkä voi siihen valmistautua eikä hänkään. Kohtaamme toisemme yllättäen kuin kadulla romanttisessa elokuvassa, jossa kauniilta naiselta putoaa jotain ja mies auttaa sen poimimisessa ja heidän sormensa koskettavat ja sitten katseet ja sitten hämmennys ja jonkinlainen soperrus pääsee kummankin huulilta yhtäaikaisesti. Ja sitten naurattaa, koska kumpikin näyttää hupsun hölmöltä, lutuiselta. Ja nopeasti osataan silmänräpäyksessä vaihtaa toinen moodi, jossa kumpikin ihan sujuvasti sanoo jotain ja osoittaa toiselle, että on ihan selväjärkinen, älykäskin.


Olen 10-vuotias ja tulen kotiin Arsenilta varttia yli yhdeksän. Kotiintuloaika oli kello yhdeksän. Menen keittiöön. Isäni tulee sinne.

- Oot taas myöhässä

- Anteeksi

- Tuollainen peli ei vetele. Sää et pärjää työelämässä. Kotonakin on säännöt. Minkä takia sää oot myöhässä.

- Pelasin Arsenin kanssa pingiksen loppuun.

- Ja sää tiesit, että tulet myöhästymään

- Niin

- Uhmaatko sää kotiintuloaikoja

- En

- Miksi sitten tietoisesti lähdit myöhässä

-En ajatellut, että siinä menee niin pitkään.

- Et ajatellut, että siinä menee niin pitkään.

- Niin

- Niin, niin ja niin. Etkö sää muuta osaa sanoa.


Tätä rataa keskustelut isäni menivät. Lopuksi isäni sanoi, että lennän tätä menoa kodista ulos kuin leppäkeihäs ellei meno muutu. Ja aloin itkemään silkasta väsymyksestä, kun en jaksanut esittää, että en olisi myöhästynyt uhmasta, sillä sitä se oli. Olin paha sisältä ja halusin pahaa isälle, pahoittaa isän mielen.


Jotain samaa siinä on, kun vältän vahingossa koskettamista, että jotain paljastuu sisältäni. En olekaan hupsu hölmo vaan jäykkä ja tyhjä eikä sormemme kohtaa enkä osaa sopertaa samanaikaisesti ja näyttää hämmentyneeltä, kun katseemme kohtaa.


JAKSA VIELÄ HETKI - Leena Sainio


hartiasi eivät ole enää niin jykevät kuin ennen

eivät ne enää jaksa maailmaa kantaa, Atlaksen hartiat

jaksakaa silti vielä hetki!

käsivartesi eivät ole enää niin väkevät kuin ennen

eivät ne enää jaksa minua karhuna ottaa

eivätkä taivaalle tähtiä heittää, Ursa Major

jaksakaa silti vielä hetki!

askeleesi eivät ole enää niin pitkät kuin ennen

eivät ne enää jaksa luokseni lentää, Hermeksen siivet

hirven koivet, karhun tassut

jalat, jotka raivasivat ryteikköä edelläni ja

johtivat kultaiselle kedolle

jaksakaa silti vielä hetki!

mutta katseesi, katseesi on vielä sama kuin ennen

lasinkirkas, tulenpolttava, täynnä tarinoita

kerrottuja ja kertomattomia, paljon katselleet, paljon nähneet

vuotaneet työtä ja kärsimystä

vuotaneet ruusuja ja rakkautta

vuotaneet kuivuneet lähteet täyteen

nyt ne kimmeltävät kuin tiikerin viimeiset kyyneleet

ennen kuin ne muuttuvat meripihkaksi

oi, jaksa katsoa minuun vielä noilla ihmeellisillä silmilläsi

jaksa vielä hetki!


Parantava rakkaus (Nimimerkki: MK2020)


Vierellä joku joka aistii sen miten paljon kipuilet ja pelkäät

joku jolla on sanoja juuri sinua lohduttamaan

varmuus jonka kanssa uskaltaa lähteä

kohti yön selkää

rakkaus kantaa ja parantaa

eivätkä menneet voi enää sinua satuttaa

Vierellä joku joka tahtoo olla sinulle hyvä

ja tehdä pelkkää hyvää

joku jolla on voimaa suojamuurisi nujertaa

tunne että on varonut riittävästi

ja nyt se pois heitetään

rakkaus kantaa ja parantaa

eivätkä menneet voi enää sinua tavoittaa

Vierellä joku joka ei aina tiedä

mutta joka aina tahtoo ymmärtää

jolla on suuri sydän

tämän kaiken vastaanottamaan

turva jonka kanssa yksi ei enää varjoja pelkää

rakkaus kantaa ja parantaa

eivätkä menneet voi enää sinua haavoittaa



Mummokammari


1.

En tarkoittanut, että en halua lukea historiaa

Niin monta yksityiskohtaa

¨

Jotka pitää muistaa, niin kiinnostavaa

Mieleen painaminen vaikeaa

Muistaa, kun omat ajatukset keskeyttävät lukemisen

koko ajan kuin tuhti täkki silmien päällä,

surun harso tai hämärän verkko.

Vaikea lähestyä kuin ihmistä,

jonka kanssa on elänyt yli 40 vuotta.


2.

Me olemme päästäneet toisemme menemään

Me olemme antaneet usvan hälvetä

Päättäneet

tuntea toisemme paremmin taas.

Tunteemme eivät tiedä totuutta

eivät unelmien leikkauspintaa

tiedosta lukkojaan.


3. Tyhjä lauta

Lautanen täynnä

Kun pahoittelemme hiljaisuuden lauseiksi

sanat avuiksi

Meillä on jo mistä puhua.


4. Voimme siivota suumme

Hakea kaivosta maidon

Vaikka myrsky kaatoi koivun

talon katon päälle ja peurat

teutaroivat pensaat

ja marjat jäätyivät.

Me voimme huuhtoa suun lähteellä

Ja virkistyä.

Hyväksyä.


5. Minä maalaan sinut maisemaan

kuin Dvorakin oopperan kuun

Renee Flemingin huulille,

Wienin filharmoonikkojen suoltaessa

sen kesäillan konsertissa.

6. Minä maalaan mykkyytesi maisemaan

Silmiesi harmauteen unohduksen,

joka alkaa kun kosketamme

Ja palaa päivästä päivään

Hiljaisuus, joka maatuu keltapunaisen

lepatuksen sekaan

ilmaa pitkin maan sillalle ääriin ja alle,

paljastaen

elämän karuuden

jatkuen

kuin ei olisi koskaan alkanutkaan.


7.

Minä saunon

Tyttö saunoo

Tyttö on voittanut pokaalin - -

Itsensä

Vienyt itsensä rannalle ihastelemaan

saapuvaa

vastasyntynyttä

kaipuuta,

joka tulee varmasti

kuin tutka ja mutka

Eikä muista enää Strawinskin

Kompleksista uhria.

Ei muista enää, kun ei ole kuunnellut.

Mutta jo sana Igorstrawinskin kevätuhri on

tarpeeksi kompleksinen.

Pilvet

Pilvet tulevat tutuiksi ja laskeutuvat

Jumalien kanssa yhtä aikaa kuin

Hörhöhiuksiset vanhat ääriviivat

syntyvät ihmismielen antautuessa leikkiin:

Minusta tulee kaiken valtias

Meistä tuulen valtiaita

laskeutua pisaroina käytävien ja katujen

vakoihin

juoksuttaen toinen toistaan kilpaa.

Voimat raukenevat ja mahtava jylinä.

Olen onnellinen

enkä yritäkään

löytää maata tai kuvailla

miten jumalat ja pilvet yhtyvät

luonnonkulkuun.


Xxx


Raivonnut

Jäätynyt

Sulanut

Vaahtopäiset roskat, kuolleet

Muistot, rannalla

Vieras Jäämistöni

Jää Hyvästi,

Rakas.


Päivi Lappalainen

Keskiviikkona 18.11.2020 lavarunouden ”kummisetä” Harri Hertell on romanttisissa tunnelmissa. Hertell lukee tällöin yleisön kirjoittamia rakkausrunoja, mahdollisesti mukaan mahtuu myös jokin klassikko. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Mummodiskon ja Onnenkeksi Oy:n kanssa. Myöhemmässä osassa liveä Harri Hertell ja Anna Uusiheimala Onnenkeksi Oy:stä analysoivat ja pohtivat rakkausrunoja ja niiden herättämiä tuntemuksia. Uusiheimala tunnetaan myös Suomessa eniten ihmisiä livenä kohtauttaneena henkilönä (Deittisirkus). Rakkaus ei katso ikää

”Mielenkiintoista sisällöstä tekee myös sen, että rakkausrunojen lähettäjät ovat ikähaitarilla 20-95-vuotiaita”, kertoo Hertell, jonka omaa tuotantoa on tulossa myös lähetykseen.

Lavarunous on suullista ja kirjallista ilmaisua, jossa runoutta, laululyriikkaa ja esimerkiksi rap-tekstejä esitetään yleisölle. Lavarunoutta esitetään tapahtumissa, joihin yleensä kuuluu open mic -osuus, jossa osallistujat voivat esittää omia runojaan. Kaikkia lähetettyjä rakkausrunoja ei ehditä lukea streamin aikana, mutta myös ne tullaan julkaisemaan Onnenkeksi.fi-verkkosivuilla. ”Olemme tehneet Hertellin kanssa myös aiemmin yhteistyötä, ja tänä aikana riskiryhmiä ajatellen lavarunoustapahtuma toimii parhaiten striimattuna. Tällä erää rakkauden teemalla saadaan uutta osallistavaa twistiä tapahtumaan”, kertovat Mummodiskon Joni Tammisalo ja Mikko Haapalainen.

Tervetuloa seuraamaan: Keskiviikko 18.11.2020, KLO: 13.00-14.30

RAKKAUSRUNOT MUMMODISKON OLOHUONEESSA / HARRI HERTELL LAVARUNOUDEN KUNINGAS https://www.facebook.com/events/2773917882856178

Harri Hertell (s. 1985) on helsinkiläinen runoilija, spoken word -artisti, kulttuurituottaja (AMK) ja dj. Esikoiskokoelmassaan Kunnes oppii kävelemään hän kuvailee pääkaupunkilaista elämää, kun taas uudemmassa tuotannossaan hän on siirtynyt kohti aforisminomaista ja pelkistettyä luontorunoutta. Hertell on myös perustanut Helsinki Poetry Connection -kollektiivin. Hertell tunnetaan lavarunoustapahtumien järjestämisen lisäksi Hertell & Hertell -spoken word -yhtyeen sekä dub poetry duo Dubroksen keulahahmona. Hänen runojaan on käännetty espanjaksi, saksaksi, englanniksi, ranskaksi, tšekiksi, puolaksi ja katalaaniksi.

Mummodisko on geronomiopiskelijoiden Mikko Haapalaisen aka DJ Kuk Norris ja Joni Tammisalon konsepti tuulettaa ja uudistaa vanhustyön kenttää. Mummodisko vie musiikin ilosanomaa, suomigrooven merkeissä vanhusten luo, tarjoten vaihtoehtoisia musiikkivalintoja ikivihreiden kappaleiden rinnalle. Vinyylilevyt soi ja mummot ja papat laittaa jalalla koreasti!

Onnenkeksi Oy, Anna Uusiheimala "Kautta aikojen on ollut onnen amuletteja, ennustuksia, horoskooppeja, tinasta ennustamista, aforismeja etc. Onnenkeksi kv. fortune cookies on breikannut hyvin maailmalla. Missiomme on saada kyseinen tuote suomalaiseen kahvikulttuuriin."



Sen sijaan, että käytämme energiaa koronan ja politiikan spekulointiin, niin mitä jos vaihdettaisi uskomuksemme tonttuihin. Moni meistä on nähnyt lumessa tontun jälkiä, lakin vilahtavan ikkunan takaa tai kuullut pientä epäilyttävää rapinaa. Miten olisi esimerkiksi mobiilisovellus, johon voisi ilmoittaa havaintoja tontuista? Tuhmien kannattaisi pysyä kaukana tonttujen havaintoalueilta.


  1. Tontut eivät liity uskontoon ja sopivat siksi kaikille

  2. Tontut pitävät käytöksemme aisoissa vahtimalla meitä

  3. Tonttuja Ilman ei saisi joululahjoja, sillä ei niitä pukki tee

  4. Tontut pitävät huolen myös esimerkiksi saunasta, jos tonttujen kanssa on hyvissä väleissä

  5. Tonttujen hatun, eli punaisen hatun historia on jo vuosisatojen ajan viestinyt mm. vapaudesta ja tasavaltalaisista aatteista


Meillä Suomessa on mahtavia juttuja ja esimerkiksi Tonttula on Levin keskustasta vain 10 minuutin ajomatkan päässä.

Levillä on ihan oikea Tonttula

Herkullisen tuoksuisessa Piparkakkutalossa leivotaan pipareita joka ikinen päivä ja Tonttukoulussa opetella tonttutaitoja, kuten tonttukoodausta, pikalukua, hiivintää ja sala-tonttu-poliisi-taitoja. Tiedon tupa sijaitsee aivan Tonttukoulun vieressä ja sen katolta voitte löytää hohtavan ”kristallisilmän”, jota Tietäjätonttu Ämmi kutsuu kolmanneksi silmäkseen. Jättimäisellä Tonttulan Seitakivellä tontut, maahiset ja muu metsän kansa elää sulassa sovussa toisiaan kunnioittaen ja auttaen. Joulukuun loppuun asti voi osallistua myös Tonttulan Jouluseikkailuun, jossa tutustutaan tähän tonttujen omaan piilopaikkaan, joka pidettiin pitkään salassa ihmisiltä.

Tottulasta löytyy kaikkea kivaa ja jännittävää tonttuihin liittyen

Tonttulan pihapiirissä on sykähdyttävän ihastuttavia villiponeja ja pehmoisia, palleroisia lampaita. Lisäksi on Tonttujen aittoja, Tonttumuseo, Tonttulan temppeli, Rantasauna ja Wanhan ajan Sepän pajaan.



Tonttulan kahvilasta saa nyt myös kahta erilaista Onnenkeksiä, toisessa on sisältönä

suomalaista viisautta (suomi/englanti) ja toisessa rakkauteen liittyviä viisauksia (suomi/englantia)

Tonttulan Elämyskylästä löydät siis Tonttulan kahvilan, jossa on ikuinen joulu. Tonttulan kivitakassa loimuaa tuli ja kiireetön ilmapiiri tarjoavat erinomaiset puitteet nauttia yhteisestä ajasta.

Kahvila ja elämyskylä on avoinna päivittäin klo 10 – 16

Palosaarentie 30, 99140 Köngäs https://elvesvillage.fi/


Mikäli olet estynyt pääsemään Tonttulaan tänä talvena, niin Onnenkeksejä voi tilata myös verkkokaupastamme.




Suomalaisten tonttujen todelliset faktat voi lukea myös täältä.


Joulutonttu ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin takaisin 1800-luvun lopulla. Jouluna haltiatonttua muistettiin kupillisella ohrapuuroa. Myös joulusaunaan viimeinen kylpijä jätti ylimääräisen vastan.

© 2020 Onnenkeksi Oy - Fortune Cookie Ltd - Happy Cookies - anna@onnenkeksi.fi - 0405340619

  • Onnenkeksi Facebookissa
  • Grey Instagram Icon